Jared James Nicholsia Instagramissa seuranneet tietävät hänet yhdeksi tämän hetken parhaista sähkökitaristeista.
P90-mikeillä varustetuilla Les Pauleilla ilman plektraa soittava Nichols on kuin 70-lukuinen kitarasankari. Myös miehen nimeä kantava uusi albumi nojaa Lynyrd Skynyrdin ja ZZ Topin kaltaiseen 70-luvun hard rockiin, joskin mukana on myös modernimpia sävyjä, kuten aliceinchainsmaisella Skin ’n Bonella. Valitettavasti säveltäjänä ja laulajana Nichols ei ole läheskään yhtä ilmiömäinen kuin kitaristina.
Jared James Nicholsin 12 biisiä ovat kautta linjan toimivia ja ammattimaisia, mutta yksikään ei erotu edukseen sävellyksenä.
Nicholsin rosoinen ja 70-luvun henkinen lauluääni on myös enemmän Ace Frehley kuin Robert Plant. Levyn parhaat hetket ovatkin ne, joilla Nichols pääsee esittelemään energistä ja mukaansatempaavaa soittoaan.
Jared James Nichols ei kuitenkaan ole mikään kitarasankarilevy, vaan aika perinteinen hard rock -albumi, joten pyrotekniikka jää harmittavan vähälle. Kitaraharrastajalle miehen Instagram onkin edelleen albumia parempi ratkaisu. Soolouran sijaan Nicholsin toivoisi perustavan bändin, jossa hän soittaisi vain kitaraa.