Kalle Kaurasen sooloprojektista alkunsa saanut Nuoruus-yhtye julkaisee debyytin, jonka musiikki sukeltaa voimalla ysäri-indien monisäikeiseen rihmastoon. ”Katoat ilmaan suuren merkin alta, savuna ilmaan suuren liekin keskeltä”, herkistellään biisissä Pepe Willberg. Kappaleiden sanoituksissa listataan menneisyyden vaikutuksia, vastustetaan sääntöjä ja pohditaan JJ Lehdon kurjaa kohtaloa.
Ihastun levyn alkupuolen DIY-hämyilyyn ja tyylien maltilliseen linjaukseen. Nykyisen vaihtoehtorock-trendin mukaisesti kappaleissa on kuitenkin oltava vähän kaikkea. Youtube 2006:n kotikutoisuus vaihtuu massiivisiin powerpopillisiin stadiontunnelmiin. Hakkaa lujaa -kappaleen voimallisia iskuja pehmennetään psykedeliaan kurkottavilla väliosilla.
Vanhoja bändejä vilisee mielessä yhä enemmän. Weezer-kitarat surisevat Ei kiirettä -biisissä. Ajoittain völjytään post-punkin sameissa vesissä. Levy sisältää myös sympaattista jumittelua, joka toimisi livetilanteessa varmasti paremmin. Täysin sekalaista settiä ei biisimateriaalista lopulta synny, vaan koordinaatit pysyvät hanskassa.
Kotimaisten vilpittömyyttä rakastavien indiebändien joukossa Nuoruus on mainio uusi tulokas.
Nuoruus-yhtye vastaa kollektiivisesti muutamaan kysymykseemme.
Levyllä on monta erikoisesti nimettyä biisiä, kuten esimerkiksi Pepe Willberg. Miksi juuri Pepe?
– Pepen tulkinta ja karisma on omaa luokkaansa. Lapsena on fanitettu ja fanittamaan tullaan myös jatkossa niin musassa kun muutenkin. On se biisikin ehkä jonkunasteisesta Pepe-pöhinästä vaikuttunut. Legendaarinen visailuvideo on myös mainittavan arvoinen.
Miten bändillä sujui mielipiteitä herättäneillä Epäjohdonmukaisten tanssiaisissa? Lähtisittekö tulevana kesänä uudestaan, jos festari toteutuisi?
– Epiksillä ei päästy esiintymään, vaikka paikalla oltiinkin, sillä festari lopetettiin ennen meidän esiintymispäivän alkua. Mestoilla oli hyvällä tavalla säännöistä vapaa ja nyrjähtänyt tunnelma. Saamatta jääneet kulukorvaukset tekivät toki Kuusamoon asti reissatessa ison jäljen lompakkoon. Jos velat kuitataan ja homma on paremmin kasassa seuraavalla kerralla, niin saa toki yrittää kutsua uudestaankin.
Mikä keikkailussa on mukavinta ja mikä ikävintä?
– Mukavinta on kun pääsee kerrankin hyvällä porukalla liikenteeseen. Juttu luistaa ja voidaan keksiä yhdessä hauskoja vitsejä ja kepposia. Ikävintä on, jos pysähdyspaikalla ei ole Hesburgeria.
Haastattelu: Virpi Päivinen