Arvio: Jarkko Martikainen elää yhä kuin pellossa ja luotaa Suomi-neidon puolustajan mielenmaisemaa

Jarkko Martikainen & Luotetut Miehet
Ystävien taloissa
Sakara

Luotetut miehet näyttää vakiintuneen Jarkko Martikaisen taustabändiksi, ja sen melodinen, muun muassa puhaltimilla maustettu rocksoundi alkaakin jo kuulostaa luontevalta martikaismusiikilta siinä kuin YUP:n venkoilu aikoinaan. Nykyistä bändiä ei pääse syyttämään progesta, mutta ei tämä mitään vähäeleistäkään musiikkia ole. Akustissävyisten soololevyjen jälkeen Martikainen tuntuu siis löytäneen pidempikestoisen linjan niiden ja YUP:n välimaastosta.

Lisäksi hänen levynsä muuttuvat koko ajan seesteisemmiksi. Ystävien taloissa paneutuu yksittäisen elämän iloihin ja murheisiin, vieläpä jossain määrin ensin mainittuihin painottaen. Jonkin sortin odininsolttua sarkastisesti kuvaava Suomi-neidon puolustaja tuntuu tällä levyllä pakolliselta kuviolta.

Paljon hyväähän tässä toki on. Vaivattoman tarttuvat keikkahittityrkyt (Elän yhä kuin pellossa) ja herkemmät helmet (Aution sairaalan balladi) ovat hyvässä tasapainossa. Biisimateriaali on tasaisen varmaa, joskin välittömät klassikot puuttuvat.

Luotettujen miesten ongelma on, että näin runsaassa musiikillisessa ympäristössä Martikaisen ilmeikäs laulutapa kuulostaa raskaalta. Mutta se lienee makuasia.