”Kaikesta kyllä selviät” – Jarkko Martikainen laulaa ihmiskohtaloista kipeästi mutta lohdullisesti

Jarkko Martikainen & Luotetut Miehet
Ruosterastaat
Sakara

Jarkko Martikaisen mukaan kuudennen studioalbuminsa synty kytkeytyy edeltäjältään löytyvään lauluun, jolla vanhempansa kadottanut pieni Silvia-tyttö etsi äitiään. Teemalevyksi luonnehtimansa Ruosterastaat on samalla Koirien taivas -albumin (2014) jälkeen muotoutuneen Luotetut miehet -yhtyeen kanssa tehty kokopitkä debyytti.

Ruosterastaat-levyllä Jarkko Martikainen pitää linjansa erityisesti tekstittäjänä. Läpikotaista iloa ja hilpeyttä lauluistaan ei edelleenkään tapaa. Biisien sanoma pysyy vakavana satunnaisista humoristisista sanakäänteistä huolimatta ja silloinkin kun kappale heittäytyy ilmiasultaan reippaaksi. Napakan tehokkaasti soittava Luotetut miehet on puolestaan rockbändi, joka pitää musiikilliset puitteet selkeinä ja konstailemattomana.

Jarkko Martikaisen levytysuran parhaimmistoon lukeutuva albumi rohkaisee uskomaan parempaan huomiseen.

Jarkko Martikaisen lauluissa yhteiskunnallisuus näyttäytyy tavallisten ihmisten kohtaloita kipeästi ja kouriintuntuvasti muovaavana todellisuutena. Uljaana soivan avausraidan Keväinen jää voi pettää paitsi varomattoman kulkijan myös koko elämän alta. Ruosterastaat levyllä tavataan menestyjien sijasta pikemminkin selviytyjiä, joilla on kuitenkin aina mielessä pyrkimys parempaan ja jopa onneen. Kitarariffittelyllään kliseisen punkahtavasti suomirockinen Maailma on roistojen luola lupaa, että vaikka vääryys usein vallitsee, niin tunnelin päässä hyvät huomiset jo hymyilee. Terveisiä maan alta -kappaleen sodan uhrina äärimmäisen kohtalon kokenutta ja maan päälle jääneelle perheelleen puhuvaa päähenkilöä mikään optimistisuus ei enää auta.

Ruosterastaat-albumin herkimmät ja lohdullisimmat hetket ovat lyhyet ja haitareineen niukoiksi sovitetut Kaikesta kyllä selviät sekä Kaisa Leskisen kanssa duetoitu Kaikki näkevät kauniita unia.

Jarkko Martikaisen levytysuran parhaimmistoon lukeutuva albumi rohkaisee uskomaan parempaan huomiseen, vaikka toivottomuus ja arjen ankeus painaisivatkin hartioita kumaraan. Koirien taivaan Silviaa Martikainen lohdutti sanoin ”mutta kyllä tämä vielä tästä!”. Ruosterastaat päättyy vielä tätäkin luottavaisemmin – ”kaikesta kyllä selviät”.