Renatus-albumilla (2014) tapahtuneen jyrkän tyylinvaihdoksensa jälkeen tukholmalainen Dynazty on ollut Ruotsin kovimpia melohevibändejä. Kasarihevitraditionalismin kertaheitolla jättänyt ja modernimman, ”diskohevimmän” – ja vihaajien mielestä muovisemman – kulman mäiskeeseensä ottanut Dynazty tekee Final Adventilla jo viidennen loistoalbumin putkeen.
Näitä modernin melodisen metallin merkkipaaluja yhdistää aina sama resepti: ryhdikkäät ja nykyaikaiset soundit, simppeli perkussiivinen draivi, pari kolme ilmiselvän helppoa, taudin lailla tarttuvaa melodiaa. Koukutusta riittää, kertosäkeet tarraavat kuin purkka tukkaan ja kaunis kakku koristellaan kahden kitarasankarin tyylitajuisella soolotyöllä ja sukupolvensa miellyttävä-äänisimmällä hevitenori Nils Molinilla.
Näistä puitteista ei poikkea myöskään Final Advent, sillä vain on taas uudet kymmenen huippuunsa saakka puleerattua potentiaalista hittiä. Suvereeni Dynazty tekee upeasti sen, mitä muut eivät osaa ja juoksee edelleen ihan omalla radallaan. Final Adventin 42 minuuttiin mahtuu kaikki mitä 2020-luvun melometallilta voi toivoa, eikä kuitenkaan ilmeisesti tarpeeksi, sillä se täytyy joka kerta kuunnella muutamaan kertaan uudestaan.
