Levyarvio: Matka keskitieltä joksikin paljon omaperäisemmäksi – Dynaztyn uutta levyä kuunnellessa on suorastaan pakko hymyillä

Arvio julkaistu Soundissa 3/2020.
Kirjoittanut: Mikko Merilinna.

Arvio

Dynazty
The Dark Delight
AFM

Ruotsalainen superpoppoo (jäseniään muun muassa Amaranthessa, Lindemannissa, Painissa sekä Dee Sniderin ja Joe Lynn Turnerin bändeissä) on kasvanut keskitien hard rockista joksikin omaperäisemmäksi. Jos Europe ja Countdown To Extinction -aikainen Megadeth tanssisivat länsinaapureillemme ominaisen popsensibiliteetin sekä 2020-lukulaisten tuotantoarvojen tahdittamina, lopputulema voisi olla jotain Dynaztyn seitsemännen äänitteen kaltaista. Power metal -vaikutteet ovat yhtyeellä niin ikään läsnä, mutta eivät aivan yhtä banaalilla tavalla kuin alan tuotteilla tyypillisesti.

Teknisesti The Dark Delight on kympin suoritus. Solisti Nils Molin lienee eräs planeetan kyvykkäimpiä hevilaulajia, soundit ja soitto hipovat täydellisyyttä ja miksaus on bombastisuudestaan huolimatta hengittävä ja dynaaminen. Laulunkirjoituskin on selkeästi parempaa keskitasoa: avauskaksikko Presence Of Mind – Paradise Of The Architect suorastaan dominoi, ja nimikappale kasvaa upeaksi, sisällökkäiden ja perinnetietoisten tilutussoolojen kruunaamaksi eepokseksi.

Tämän albumin edessä on pakko hymyillä: Dynazty on elämässään juuri nyt vastustamattoman vakuuttavassa paikassa.

Lisää luettavaa