Neil Young hyllytti Chrome Dreams -albuminsa viime metreillä vuonna 1977 ja päättikin keskittyä saman vuonna julkaistuun American Stars ‘n Barsiin. Holviin suljetusta Chrome Dreamsistä tuli Homegrownin (2020) ohella omanlaisensa kadonnut Young-klassikko, vaikka kaikki sen kappaleet onkin jo luovutettu muille levyille.
Nämä 12 biisiä on kuultu muodossa tai toisessa artistin kahdeksalla 1970- ja 1990-lukujen väliin sijoittuvalla julkaisulla. On Pocahontasia, Powderfingeriä, Like A Hurricanea, Will To Lovea ja Stringmaniä. Matkaan siis mahtuu kaikkea kotikutoisen youngiaanisesta folk-herkkyydestä ravistelevampaan säröilyyn.
Chrome Dreamsiä on vaikea kuunnella kokonaisuutena, sillä jokainen kappale johtaa mielikuvissa muualle kuin juuri tähän yhteyteen. Jos kuitenkin ajatusleikkiin lähtee, voi tuumailla, miten tämä albumi olisi 44 vuotta sitten sijoittunut artistin jo tuolloin komeaan ja monipuoliseen katalogiin. Olisiko se ollut menestys?
2020-lukuisilla korvilla kuunneltuna levy olisi ollut tuoreeltaan niin sanotusti ehtaa tavaraa sekä jälleen yksi osoitus maestron nerokkuudesta ja lähes ehtymättömästä luomisvoimasta.
Tänä päivänä saamme olla kiitollisia siitä, että 77-vuotias artisti on vielä luonamme ja uutta musiikkia ja kiintoisia arkistonkaiveluprojekteja riittää.
