NEIL YOUNG: Greendale

Arvio julkaistu Soundissa 08/2003.
Kirjoittanut: Antti Marttinen.
Greendale on fiktiivinen kalifornialaispikkukaupunki, jossa elävistä ja kuolevista hahmoista Youngin jo keväisellä Euroopan-kiertueellaan esittelemä mittava teema-albumi muodostuu.

Arvio

NEIL YOUNG
Greendale
Reprise

Greendale on fiktiivinen kalifornialaispikkukaupunki, jossa elävistä ja kuolevista hahmoista Youngin jo keväisellä Euroopan-kiertueellaan esittelemä mittava teema-albumi muodostuu. Kokonaisuuteen mahtuu vanhojen arvojen puolustamista, huumeita, murha, median päällekäyvyyttä ja ekologiaa – aineksia, jotka olisivat saattaneet muodostaa kornin saippuaoopperan, mutta Young on onnistunut tekemään Greenin suvun vaiheista toimivaa draamaa, joka saa myöhemmin myös kuvallisen muotonsa dvd:llä.

Miehen edellisillä levyillä on ollut kepeitä hattaroita muistuttavia lauluja, mutta tällä kertaa kattaus on täysipainoisen tanakka, Youngin paras rocklevy sitten Mirrorballin. Sähkökitaraa kuullaan runsaasti ja vaikka kovin rytinä jää vähemmälle, maestro maalailee pitkin, verkkaisin vedoin, sinisävyisemmin kuin koskaan sitten Bluenotes-aikojensa. Double En riffittely tuo mieleen Youngille rakkaan Jimmy Reedin ja myös huuliharpun sävyttämä poliisimurhalaulu Leave The Driving kulkee vanhakantaisena bluesina.

Crazy Horse säestää pomoaan simppelisti mutta tyyliin istuvasti. Pääsääntöisesti pitkät laulut kasvavat mahtaviin kerronnallisiin mittoihin, joiden kaltaisia Youngin tuotannossa ei ole aikoihin kuultu. Carmichael maalaa todentuntuisen kuvan ammutusta poliisista. Banditissa, levyn ainoassa perinteisen tyylin balladissa, taidemaalari pohdiskelee koskettavasti luomisensa merkitystä. Young tulkitsee laulun osin tarinoiden, mutta heittää peliin myös vapisevan falsettinsa. Bringin´ Down Dinnerillä kuullaan simppelin tehokasta polkuharmonia, joka tekee laulusta virren kaltaisen.

Teemallisesti albumi päättyy positiivisissa merkissä, kun nuori polvi ryhtyy pelastamaan haavoittunutta planeettaa hallituksen juonilta. Päätösbiisistä Be The Rain on rakennettu eepos, joka on yhtä aikaa väkevä ja kaunis kuin luonto itse. Kertosäkeen naiskuoro saa vastapainokseen levyn tulisinta sähkökitarointia.

Greendalella voi halutessaan kuulla vanhan miljonäärihipin haihattelua. Avoimin korvin kuunneltuna levy on kuitenkin vahva osoitus siitä, että 57-vuotiaalla veteraanilla on yhä uskallusta yllättää, sana ja sävel hallussaan ja sydän paikallaan. Nostakaamme hänelle siitä hyvästä kuvitteellista olkistetsonia. 

Lisää luettavaa