Hempeilyt on taas hempeilty. Romanttisen ja osin nostalgisenkin studiolevynsä (Silver & Gold) jälkeen Neil Young on aloittanut katumusharjoituksensa julkaisemalla rosoisen ja rupisen livelevyn. Alaotsikon mukaisesti lavalle koottu ryhmä muodostuu niin ystävistä kuin sukulaisistakin. Taustaköörissä laulavat Neilin vaimo Pegi (hyvä olis saada muijallekin töitä), sisarpuoli Astrid Young ja äänitysjoukoista löytyy vielä laulajan poika Zeke. Ystäviä ovat vanhat bändikaverit, kitaristi Ben Keith ja kosketinsoittaja Spooner Oldham, Booker T & The MG’s/ Blues Brothers -basisti Donald ”Duck” Dunn sekä kaikissa mahdollisissa liemissä kovaksi keitetty rumpali Jim Keltner. Levyn päättävään Bob Dylan -klassikkoon All Along The Watchtower osallistuu vielä Pretendersin Chrissie Hynde – ilmeisesti Neilin frendejä hänkin.
Juhlat aloittaa 18-minuuttinen versio 30 vuotta vanhasta bravuurista Cowgirl In The Sand ja parin muunkin numeron kanssa aikaa vierähtää toistakymmentä minuuttia. Ei ole vaikea arvata, että Neil Youngin raastaville kitarasooloille jää paljon tilaa, mutta joissain tapauksissa vähempikin olisi riittänyt. Varsinkin kappaleiden lopetukset venyvät ja venyvät, eikä Keltnerin viimeinen rummunisku tunnu tulevan koskaan.
Ylipäätään musiikki on kuitenkin hyvää ja sitä on riittävästi, mutta meno on vähän turhankin tuttua, ainakin kaikille pitkän Youngin opiskelleille. Vannoutuneimmat fanit tuskin putoavatkaan perseelleen tätä levyä kuunnellessaan. Yleisö tuntuu kuitenkin viihtyvän mainiosti ja ehkäpä pelkän levyn kuunteleminen tuo esiin jälleen kerran ns. Putte Possu -syndrooman eli ”siellä kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisin saanut olla mukana”. Lääkettä tähän vaivaan tarjoilee epäilemättä konsertin tiimoilta piakkoin julkaistava DVD.
