NEIL YOUNG: Le Noise

NEIL YOUNG
Le Noise
Reprise

Nykyään tuntuu olevan vallalla trendi, jonka mukaisesti pitkän linjan artistit julkaisevat levyjä, joilla he paljastavat sielunsa syöverit hyvin pienimuotoisen säestyksen turvin. Tuotteliaana artistina tunnettu Neil Young on julkaissut hiljattain kaksi kovan luokan mies ja kitara -liveä (Live At Massey Hall 1971 ja Sugar Mountain Live At Canterbury House 1968), joista olisi ollut vaikea pistää paremmaksi. Erityisen haastavaa se olisi ollut uuden materiaalin turvin, sillä se on Youngilla ollut laadultaan kovin vaihtelevaa.

Minimalismiin omilla ehdoillaan luottavan Le Noisen tuottajana toimi arvostettu konkari Daniel Lanois. Muiden muassa U2:n, Bob Dylanin ja Peter Gabrielin kanssa työskennellyt mies tunnetaan ennen muuta maisemoinnin taidostaan. Le Noisella äänessä ovat vain Young ja hänen kitaransa, joita Lanois kerrostaa, kaiuttaa ja luuppaa. Moduloivat tekstuurit soivat usein kuin veden alla.

Neil Young ja Daniel Lanois ovat kummatkin viritelleet efektejänsä jo niin pitkään, että voivat tuottaa hienonkuuloista äänimattoa ilman suurempia ponnisteluja. Feedbackiin yksinomaan luottaneen  Arcin (1991) toisinto Le Noise ei silti ole, vaan sisältää enimmäkseen klassista, maneereiltaan jopa toisteista laulunkirjoitusta. 

On melodramaattista, että Youngin parhaat levytykset ovat syntyneet hänen läheistensä poismenon innoittamana. Le Noisea edelsivät Youngin pitkäaikaisen soittotoverin, stilikansoittaja Ben Keithin sekä pitkään Youngin kanssa työskennelleen elokuvantekijä Larry Johnsonin kuolemat. Tekstien suru, hämmennys ja yksinäisyys yhdessä Lanoisin etäännyttävien efektien kanssa tekevät Le Noisesta karua kuultavaa.

Levynä Le Noise vertautuu luontevimmin upeaan Sleeps With Angelsiin (1994). Peaceful Valley Boulevard, Sign Of Love ja Angry World ovat nättejä lisiä lauluntekijän portfolioon.