NEIL YOUNG: Fork In The Road

Arvio julkaistu Soundissa 4/2009.
Kirjoittanut: Pekka Laine.

Uuden Neil Young -albumin When Worlds Collide -avausraidan synnyttämä ensimmäinen mielikuva pelästytti. Onpas tällä baariyhtyeellä ihmeellisen kuuloinen laulaja. Se ei ole ainoa kerta, kun Youngin musiikki luo vaikutelman arkipäiväisestä ja laiskan pulskeasta peruskaurasta.

Arvio

NEIL YOUNG
Fork In The Road
Reprise

Uuden Neil Young -albumin When Worlds Collide -avausraidan synnyttämä ensimmäinen mielikuva pelästytti. Onpas tällä baariyhtyeellä ihmeellisen kuuloinen laulaja. Se ei ole ainoa kerta, kun Youngin musiikki luo vaikutelman arkipäiväisestä ja laiskan pulskeasta peruskaurasta. Yleensä tuo tunne on vain ensimmäinen kokemusaalto, joka saa väistyä salakavalasti kiihtyvän lennon ja euforiaan yltävän kotikutoisen rocktaikuuden tieltä. Neil Youngin oodi autolle ja uudelle maailmalle ei valitettavasti yllä parhaaseen liitoon missään vaiheessa. Tällä kertaa hän ei ole ihmeihminen, vaan suhteellisen tavanomainen ikääntyvä perusrokkari.

Mahtaako Fork In The Roadin tiukka pitäytyminen maankamaralla johtua levyn teemallisesta kehikosta? Onhan auto aihepiireistä klassisin ja umpikaluttu. Youngin innoittajana toiminut ekologiseksi tohtoroitu vanha Lincolninsa saattaa edustaa autokulttuurin tulevaisuutta, mutta kiesin inspiroima albumi kieputtaa vanhaa ja aika väsähtynyttä ajattelua. Juurevan ränttätäntän ja suoraan eteenpäin puskevan perusrockin vääntäjänä Young on epäkiinnostavimmillaan. Nyt kitaran pörinäkään ei tunnu oikein missään, vaikka tällä levyllä jos millä luulisi olevan syytä estottomaan rouhintaan. Jarrupoljin on päällä ja antoisimmiksi osiksi osoittautuvat mietteliäämmät ja usvaisemmat hetket.

Lisää luettavaa