Arvio: Voi miten alas maineikas yhtye voi vajota – Obituaryn uutuuteen kyllästyy jo avausbiisin aikana

Arvio julkaistu Soundissa 1/2023.
Kirjoittanut: Ville Sorvali.

Arvio

Obituary
Dying Of Everything
Relapse

Lähestyessäni tämän arvostelun tekoa otin asiakseni kuunnella ensin muistin virkistykseksi Obituaryn tähänastisen levytetyn tuotannon. Eikä muistissani vikaa ollut: huippu, hitokseen korkeakin, saavutettiin 90-luvun puoliväliin mennessä. Viimeistään comeback-vuonna 2005 oli kantava ajatus muuttunutkin jo sellaiseksi tylsyyden ylistykseksi, ettei siinä kannata yrittää roikkua perässä, ellei ole ihan paatunut death metal -fanaatikko tai muu ”Florida-mies”.

Barely Aliven alkutahdeilla on vielä sellainen fiilis, että nyt lähtee ennen kuin C-osan ultrakäppäinen Slayer-pastissi sementoikin jo tuntemuksen, että koko levyyn ehtii sittenkin mahdollisesti kyllästyä ennen kuin ensimmäinen biisi on edes ohi. Jos olisin itse perustanut Obituarysta ammentavan yhtyeen, kuten pariin otteeseen joskus aioinkin, se olisi varmaan kuulostanut tältä.

Mehukkaitakin riffejä levyllä toki on, komppiosasto toimii edelleen moitteetta ja John Tardyn tavaramerkkioksennustakin on vielä riittävästi jäljellä miellyttävän kuunteluilmapiirin luomiseksi. Monotonisuuskaan ei ihan aina tarkoita tylsyyttä, kuten celticfrostmainen laahaus My Will To Live perin onnistuneesti osoittaa. Kokonaisuus ei silti oikein mistään huolimatta tempaise mielikuvitustani mukaansa, ei pätkissä eikä varsinkaan turruttavalla 45 minuutin maratonilla.

Lisää luettavaa