Pelkistetyimmillään yhden miehen pop up -bändin Combat Schoolin muodossa operoinut Ville Pirinen on laajentanut soitannollista toimialaansa yhden miehen Hawkwindiksi. Mukavuusalue on hypnoottisten, soinnukkaiden kitarariffien rokkimantraa, jota koristavat mielenkiintoiset synteettiset kosketinkuviot ja keskiraskaan teollisuuden elektroniset tehdastahdit. Hartaasti kaikuen dronetetut vokalisoinnit eivät ole mitään psykedeelistä haihattelua. Selkeästi artikuloidut lyriikat ja painokkaat mietelmät ovat aitoja, huolestuttavia havaintoja. Jopa Aaveajajan sarjakuvahahmo näyttäytyy särmikkäässä teknoboogiessa kiehtovan problemaattisena lesoissa bootseissaan.
Kuusi kappaletta mureaa riffimurmutusta ja eteerisesti kaikuvaa sanomaa ovat omiaan tekemään levystä kuulijallekin vakaan kuulokuvien mukavuusalueen. Kukin käyntiin saatettu riffirullaus säilyttää jännitteensä ja nautinnollisuutensa täsmälleen pituutensa ajan ja toisintaa antinsa seuraavalla raidalla kitaran hienosävyisin sointu- ja sointimuutoksin sekä soljuvine synakollaaseineen. Ikävystymisen vaaraa ei ole, koska liikevoima ei uuvahda eivätkä soitannollisen kuviokellunnan elävät värit pääse sekoittumaan yhdeksi ja samaksi ruskeaksi ääniverhoiluksi. Mukavuusalueelle pyyhkäistään lennosta muuntautuvia elementtejä niin soinneissa kuin melodisissa väliosissa. Biisijuonteiden testaus huipentuu Mykorritsan tähtisumun kansallishymnin ihastuttavan monimieliseen poljentoon.