Shade Empire on tehnyt parinkymmenen vuoden aikana kaikkea elektromausteisesta metallista sinfonisempaan paisutteluun saakka. Kuopiolaisten tekemisissä on voinut luottaa siihen, että lahjakkaasti luotujen sävellysten ytimestä on löytynyt myös omanlaisella tavalla kieroa savolaisuutta, joka on erottanut bändin kollegoistaan.
Sunholyn soidessa alkaa nopeasti tuntua siltä kuin kuuntelisi ihan eri yhtyettä. Sinfoniset mahtipontisuudet ovat yhä läsnä ja Shade Empire flirttailee vieläkin monen äärimetallin laidan ohella myös progressiivisempiin suuntiin, mutta kaikki iso kumisee nyt tyhjyyttä. Edes riffeistä tai melodioista ei meinaa löytyä bändin tavaramerkkejä.
Syyt tälle löytyvät kokoonpanosta. Poissa ovat sekä bändin entinen säveltäjä, synisti Olli Savolainen että Suomen omalaatuisimpiin laulajiin lukeutuva Juha Harju. Tämä sinfoninen sota todellakin kaipaa näitä kahta miestä, sillä heidän mukanaan Shade Empiren sielu tuntuu kadonneen ja muuttuneen tavalliseksi paisuttelumetalliksi.
54-minuuttisella levyllä on paljon hienoja hetkiä, mutta kokonaisuus tuntuu jäykän puuduttavalta. Kun jokaista kiehtovaa osaa vastaan tarjotaan tankeroita sovituksia, putoaa albumi yhtyeen tuotannon häntäpäähän.
