The Black Dahlia Murderin lähihistoriassa on tapahtunut jotain, mitä harva bändi käy läpi: Keväällä 2022 yhtyeen laulaja Trevor Strnad menehtyi ja uuden laulajan etsimisen sijaan toinen bändin perustajajäsen Brian Eschbach siirtyi kitarasta laulajaksi ja kitaristiksi pestattiin Ryan Knight. Jo tämä tapahtumasarja saa toivomaan, että albumi olisi hyvä.
Osa The Black Dahlia Murderin vakaudesta perustuu taatusti siihen, ettei se ole kymmenen albumin aikana liiemmin muuttunut. Amerikkalaissoundinen melodinen death metal yhdistettynä maalauksellisiin kansiin ja maailmantuskaa vuodattaviin sanoituksiin on ollut aina se bändin juttu, eikä mikään muutu edes muutoksen jälkeen.
Servitude kärsii samasta perisynnistä kuin yhdeksän edeltäjäänsä. Se, että albumi kestää vain 35 minuuttia, on lopulta sen suurin ansio. Kolme varttia tai varsinkin tunti tätä äärimmäistä purkausta olisi jo jotain todella puuduttavaa, koska puuduttavaksi bändin metalli käy jo nyt. Dynamiikkaa ei ole nimeksikään.
Jos olisin The Black Dahlia Murderin tuottaja, potkisin bändin pistämään tällaisen levyn täyteen vain todella kovia riffejä ja sotkisin mukaan myös lisää melodisuutta. Taitoa bändiltä löytyy, mutta se päästää itsensä liian helpolla.
