Lienee korkea aika haudata mielikuva The Smilesta pelkkänä Radiohead-taustaisena projektina. Cutouts on jo kolmas Thom Yorken, Jonny Greenwoodin ja rumpali Tom Skinnerin yhteinen levy, ja mikä olennaisinta, sillä soittaa kiinteä ja kommunikoiva yhtye. Albumin kappaleet eivät ole kokeiluja tai arkistojäämiä. Ne ovat teoksia, joilla muusikot sekä tarvitsevat että ruokkivat toisiaan.
The Smilen perusyksikkö on katkelma: tunnusteleva laululinja, sommitelmallinen rumpukomppi tai kitaran ja basson säksättävä dialogi. Näiden varaan kolmikko rakentaa tulkinnanvaraisia mutta koherentteja kokonaisuuksia, joilla se keskustelee innoittuneesti lähdeaineistonsa kanssa. Levyn äänikuva on nykyaikainen ja tekninen, mutta musiikin pohjamuodot kumpuavat suoraan 1960- ja 1970-luvuilta. Avantgardistisen, jazzahtavan ja progressiivisen otteen keskeltä voi halutessaan erottaa jopa beatleaanisen pop-käsityksen.
Toki Cutoutsilla soivat Radioheadinkin kaiut: orgaaninen Eyes & Mouth istuisi luontevasti A Moon Shaped Poolille (2016), ja Colours Fly tuo esille jotakin Kid A:n (2000) aikoihin löytynyttä. Jäämissä ei ole kuitenkaan muistelun tai kierrätyksen makua. Pikemminkin ne kertovat, että kaikki vuosien saatossa omaksuttu on vapaasti käytettävissä uusia synteesejä varten.
Viesti on hersyvän röyhkeä. Menneisyys on The Smilelle tärkeä, mutta kaikkea muuta kuin pyhä.
