1349 on jo melkein 20 vuotta toiminut traditionaalisen black metalin lipunkannattajana. Soundit ovat tarkoituksellisen raa’at, tuplabasarit pauhaavat eikä syntikoita, elektronisia elementtejä, shoegaze-vaikutteita, psykedeliaa tai muutakaan ylimääräistä hapatusta ole tarjolla.
Ysäribläkkiksen faneille levy tarjoaa juuri sen mitä he haluavatkin. Mutta vaikka 1349:n soundi on vaikuttava ja simppelit biisit hyvin sävellettyjä, muodostuu juuri liiallinen perinteisyys kuitenkin The Wolf And The Kingin ongelmaksi. Levyllä ei oikein ole mitään, mitä ei olisi jo aiemmilla black metal -julkaisuilla paremmin ja ajankohtaisemmin tehty.
Iskevin biisi Inferior Pathways voisi hyvin olla parinkymmenen vuoden takaiselta Satyricon-levyltä. Vaikutelmaa korostaa niin 1349:ssä kuin Satyriconissakin soittavan Frostin tunnistettava tyyli.
Levyn parasta ja omaperäisintä antia on Archaonin kitarointi. Traditionaaliset bläkkisriffit eivät koskaan mene kliseen puolelle ja hengästyttävän kaoottiset soolot ovat vaikuttavia ja aina biisiä tukevia.
1349:n faneille The Wolf And The King on varmasti tervetullut uutuus, mutta on viime aikoina kiinnostavampaakin bläkkistä ja äärimetallia julkaistu.