Raivokkaan garage-henkisenä artpunk-yhtyeenä vuosisadan alussa aloittanut newyorkilaistrio Yeah Yeah Yeahs on kokenut melkoisen muutoksen. Viidennellä albumillaan, ja ensimmäisellä sitten Mosquiton (2013), Karen O, Nick Zinner ja Brian Chase tuntuvat lopullisesti vaihtaneen kitarat syntetisaattoreihin ja täysimittaiseen eletroniseen soundiin.
Mosquiton jälkeisinä vuosina on tapahtunut paljon niin Yeah Yeah Yeahsin jäsenten henkilökohtaisessa elämässä kuin globaalistikin. Monellakin tavalla konkretisoituneesta ilmastonmuutoksesta johtuva ahdistus kuuluu jo albumin nimessä. Cool It Down on selkeä kehotus ilmaston viilentämiseen, ja erinäiset maapallon tulevaisuudelle pitkät haistattavat ihmiset voisivat samalla laittaa jäitä hattuunsakin.
Raskaan beatin yllä jylhäksi syntetisoitu Spitting Off The Edge Of The World on saanut inspiraationsa Karen O:n poikansa kanssa käymästä keskustelusta. Kaunismelodinen Different Today sanoo asiansa herkän discon keinoin: ”How the world keeps on spinning, it goes spinning out of control.” Lovebomb on avaruudellisena soundaava uuden ajan rakkauslaulu läheisyystoiveineen, ja Wolfin tanssibeat ja syntsakerrokset olisivat yhtä lailla kotonaan Pet Shop Boysin levyllä.