Korvat hörölle! Jos viimeisin muistikuvasi Yeah Yeah Yeahsista on taidepunkia, niin kannattaa nollata odotukset. Kolmannella albumillaan newyorkilaistrio on päivittänyt soundiaan melkoisesti. Syntetisaattorien ja konebiittien ohella apuna prosessissa ovat olleet Nick Caven viime vuosien luottotuottaja Nick Launay sekä TV On The Radion kitaristi Dave Sitek – jonka oman bändin kokeilevaa ja monipuolista soundia levy paikoin muistuttaakin.
Suhteessa It’s Blitz! -albumiin kuuden vuoden takainen, sinänsä hieno Fever To Tell -debyytti kuulostaa kärjistäen läjältä rujoja treenisdemoja. Sama kiimainen rock on edelleen pohjana, mutta triosoundin laajentaminen vaihtelevilla sovituksilla, runsaalla elektroniikalla ja kaikin puolin viimeistellymmällä tuotannolla on vienyt yhtyettä merkittävästi eteenpäin.
Yeah Yeah Yeahsin ei olisi ollut mikään pakko uudistua, sillä ”vain” garagerockbändinäkin se oli useimpia kollegojaan kiinnostavampi, arvostettu ja nousussa. It’s Blitz! -levy ei tunnukaan epätoivoiselta kurssinkorjausyritykseltä, vaan aidolta innostukselta uusia musiikintekotapoja kohtaan. Sen hienoimpiin raitoihin kuuluva Dull Life olisi voinut olla myös edellisillä levyillä, ja osoittaa että bändi ei halua kieltää menneisyyttään.
Tuotannossa bändin vanhat aseet – Brian Chasen rummut ja Nick Zinnerin säröiset kitarat – ovat toki yhä mukana läpi levyn, ja ne yhdistyvät voimakkaaseen prosessointiin ja konesoundeihin luontevasti. Karen O on laulajana muistikuvaani sävykkäämpi ja yltäkylläisen soundimaailman pohjana on vahvoja sävellyksiä. Sen todistaa viimeistään deluxe-version mukana tulevat akustiset versiot, joista etenkin Hysteric toimii upeasti.
It’s Blitz! -levyssä viehättää sen kaksi vastakkaista tasoa: Zeron tai Dragon Queenin kaltaiset välittömästi lantioon iskevät discohitit rakentavat yhdessä eeppisempien teosten, kuten hypnoottisen Runawaysin tai aina vain suuremmaksi ja kauniimmaksi kasvavan Little Shadowin, kanssa albumista yhden 2000-luvun indierockin onnistuneimmista teoksista. Se ei ole erityisen uraauurtava tai ainutlaatuinen, mutta yhdistää synteettisen soundiestetiikan ja sovituksellisen kunnianhimon garagerock-sieluun harvinaisen näkemyksellisesti. Raakaa, hienostunutta, pientä ja dramaattisen suurta – It’s Blitz! tarjoaa sitä kaikkea, ja onnistuneen biisijärjestyksen ansiosta luontevasti saman albumin sisällä.
