2000-luvun merkittävimpiin amerikkalaisiin yhtyeisiin luettava The National teki läpimurtonsa vasta neljännellä albumillaan. Boxeria (2007) seurannut High Violet (2010) sinetöi menestyksen, ja käänsi samalla bändin kehitystä osin epätyydyttäväänkin suuntaan. I Am Easy To Findilla (2019) laulujen nautittavuus jäi viimein hermostuttavasti kikkailevien rytmien ja taiteellisten ambitioiden jalkoihin.
The Nationalin biiseistä pääosin vastaavan ja syvällä äänellään laulun ja puheen välisellä rajallakin taiteilevan Matt Berningerin kirjoitusblokki viivästytti yhtyeen yhdeksännen albumin valmistumista. Edellisen levyn jälkeen bändin jäsenet olivat keskittyneet omiin projekteihinsa, joista näkyvin oli Aaron Dressnerin panos Taylor Swiftin albumeilla Folklore (2020) ja Evermore (2020). Berningerin luovan jumin purkauduttua First Two Pages Of Frankenstein merkitsi The Nationalille uutta alkua.
First Two Pages Of Frankensteinilla The National tulee yllättävänkin avoimesti paljastaneeksi jotain omista mieltymyksistään.
Matt Berningerin ystävällisen intiimi ja jo tavaramerkkisen laiska laulu ja kappaleista huokuva melankolia antavat ymmärtää, että The National on saanut palautettua yhteyden muusaansa. Tämän rinnalla levyllä vierailevien Sufjan Stevensin ja Phoebe Bridgersin roolit jäävät kovin marginaalisiksi. The Alcott -kappaleella kuultavan Taylor Swiftin osuus on sen sijaan merkittävämpi jo siksi, että biisi on bändin ja Swiftin yhdessä kirjoittama. Dramaattisen pianon avaamalla verkkaisella laululla kaksi ihmistä kertoo näkemyksensä yhteisestä menneisyydestään. Muistikuvat ja kokemukset eivät ole aivan yhteneväisiä, mutta tapaamisen päätteeksi toinen on silti valmis rakastumaan uudelleen. ”I tell you that I think I’m falling back in love with you”.
First Two Pages Of Frankensteinilla The National tulee yllättävänkin avoimesti paljastaneeksi jotain omista mieltymyksistään. Mennyttä rakkainta muistelevan New Order T-Shirtin nimeä ei voi pitää sattumana. Muutamien kappaleiden melodiakuluissa ja osin koneistetussa rytmisessä toteutuksessa on yhtymäkohtia New Orderin kauniiseen surumielisyyteen. Ja jo Boxerilla tavatut häivähdykset Joy Divisionia ja The Curea ovat nekin jälleen aistittavissa.
First Two Pages Of Frankenstein on elegantti ja tyylikäs rocklevy, jolla biisit saavat hengittää ilman turhia koukeroita aina niukkaan äänimaisemaan puettuun loppuherkistelyyn Send For Me saakka.
