THE NATIONAL: Boxer

Arvio julkaistu Soundissa 06-07/2007.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.
Amerikan keskilännen Cincinnatista New Yorkin Brooklyniin urbanisoituneen The Nationalin taiteellinen läpimurto tapahtui yhtyeen kolmannella albumilla. Alligatorin (2005) seuraajaksi laulaja Matt Berningerin ja Dessnerin ja Devendorfin veljesparien muodostama yhtye on luonut yhtälailla vaikuttavan kokonaisuuden.

Arvio

THE NATIONAL
Boxer
Beggars Banquet

Amerikan keskilännen Cincinnatista New Yorkin Brooklyniin urbanisoituneen The Nationalin taiteellinen läpimurto tapahtui yhtyeen kolmannella albumilla. Alligatorin (2005) seuraajaksi laulaja Matt Berningerin ja Dessnerin ja Devendorfin veljesparien muodostama yhtye on luonut yhtälailla vaikuttavan kokonaisuuden.

Boxer on tulvillaan persoonallisia ja hienostuneita lauluja. The Nationalin vanhakantaisuus kuuluu huolella rakennetuissa melodioissa ja vivahteikkaissa sovituksissa. Vaikka bändi ei pääluvulla mitattuna olekaan Arcade Firen kokoinen, niin päälle käymisen sijasta lähinnä pidättyvässä mielikuvitusrikkaudessaan myös The National on tavallista suurempi yhtye.

The Nationalin päällimmäiseksi tunnusmerkiksi erottuu Berningerin syvä ja laiskuudessaan vetelyyttä hipova laulutapa. Tindersticksin Stuart Staplesista muistuttavat tulkinnat pysäyttävät rauhallisuudessaan kuin elämää suuremmaksi kasvamisen kynnyksellä.

Biisiensä poljennolla The National huokuu toistuvasti Joy Divisionista juontuvaa kohtalokkuutta, johon myös Interpol on mieltynyt. Squalor Victoria on selloineen kuin yhteenveto Arcade Firesta, The Curesta ja Joy Divisionista. Slow Show tarjoaa haikeaa kauneutta calexicomaisilla mausteilla ja Racing Like A Pron intron akustinen kitara palauttaa mieleen Leonard Cohenin varhaisimmat laulut.

Boxer ei tyrmää kuulijaansa yhdellä iskulla, vaan vähin erin hillityllä charmillaan. 

Lisää luettavaa