THE NATIONAL: Trouble Will Find Me

THE NATIONAL
Trouble Will Find Me
4AD

The Nationalin musiikin kuuntelu on toisinaan raskasta puuhaa. Yhtyeen synkeään maailmaan päästäkseen on otettava suru vastaan. Aina ei sellaista jaksa. Kun alkukesän läpäisevä valo tunkeutuu sisälle ikkunoista ja ovista, voi Trouble Will Find Meksi nimetyn levyn kuuntelu tuntua masokistiselta ajatukselta. The Nationalin ja minun tieni risteytyivät  Sad Songs For Dirty Lovers -albumin (2003) aikoihin. Yhtyeen ”Joy Division kohtaa Johnny Cashin” -soundi vakuutti välittömästi – perinnetietoista mutta aivan omanlaistaan! – aivan kuten myös laulaja Matt Berningerin boheemi, kirjailijatyylinen karisma.

Kuudennella albumillaan The National uudistuu vaivihkaa

The Nationalin viehättävyys perustuu moniin paradokseihin: yhtä lailla tunteessa piehtarointiin kuin viileään älyllisyyteen, ilmaisun melodramaattiseen ”humaaniuteen” ja yhtyeen soiton konemaisuuteen, yksilökeskeiseen eksistentialismiin ja toisaalta avoimeen poliittisuuteen. Lavalla viinin villitsemänä miltei pelottavaksi muuttuva Berninger on levyllä puolet ajasta totaalisen apaattinen ja poissaoleva. Viimeistään tykätyn High Violet -albumin (2010) ilmestyttyä alkoi tuntua siltä, että yhtye oli ajautunut itse luomaansa noidankehään.

Kuudennella albumillaan The National uudistuu vaivihkaa. Mainittavinta muutosta on tapahtunut rytmi- ja tuotanto-osastoilla. Kappaleissa hyödynnetään aiempaa enemmän epäsymmetrisiä, viidellä ja seitsemällä jaollisia tahtilajeja. Hassusti nimetyllä I Should Live In Salt -avauskappaleella komppi nilkuttaa ehkä turhankin tarkoitushakuisesti eikä se lupaa muutoinkaan hyvää. Ensisingle Demons kiteyttää vakuuttavammin kansakunnan nykyisen tilan. Minimalistiset rumpukonesovitukset ja Korgin MS-20-vintagesyntetisaattori tuovat sointiin tuulahduksen krautrock-fiilistä.

Vasta kolmanneksi viimeisellä Humiliationilla yhtye osuu häränsilmään. Silloin jälki on käsittämättömän komeaa. Tuntuu kuin koko albumin loppupuoli olisi pedattu sitä varten. Berningerin motorisen beatin ja vaanivan soinnuttelun päälle pudottelemat laulusäkeet ovat kuin puukon iskuja.  

Trouble Will Find Men jättämää jälkeä raskauttaa se, että yhtyeen ihailema toisteisuus yltää turhan monesti myös Berningerin laulamiin melodioihin, ja tylsiä pianoballadeja on levyllä aivan liikaa. Useilla kappaleilla The National kuulostaa Coldplayn masentuneelta amerikkalaisserkulta. Ja Berninger, hän tuskin pääsee koskaan eroon haamuistaan. Hän tosin tietää sen itsekin ja levyn nimikappaleella kertoo, että ongelmia välttääkseen on pysyttävä koko ajan liikkeellä.