Riverside rokkaa! Siinäpä sanapari, jota en ole koskaan aiemmin lausunut, vaikka tämä puolalainen progen suurlähettiläs on yltänyt moneksi viimeisen parinkymmenen vuoden ja seitsemän aiemman albumin aikana.
Wasteland (2018) oli surutyötä, jolla Mariusz Duda ja Riverside käsittelivät Piotr Grudzińskin (1975–2016) aivan liian aikaista menehtymistä. Tuosta tummien tuonelan virtojen albumista on kulunut jo paljon aikaa, ja nyt ID.Entity kääntää katseensa kriisistä toiseen tutkien laajemmin sitä, mitkä asiat todella muovaavat meitä ihmisiä yksilöinä.
Niin, mutta se rokkaaminen. Kiitos Dudan hunajaisen lauluäänen ja puolalaisten tavan kirjoittaa progea omalla sielullaan, Riverside on aina kuulostanut omalta itseltään, mutta se ei ole kaihtanut vaikutteidensa näyttelyä. Aina välillä Riverside on soinut pinkfloydimmin, joskus genesismäisesti tai irrottautunut tästä kaikesta Nick Drake -henkiseen tunnelmointiin. ID.Entity taas soi isosti syntikoin, kasariflirtein ja Rushin triosoundilla. Se siis rokkaa.
Jos mielesi on avoin Riversiden kuuloiselle kasarille, tulet varmasti nauttimaan ID.Entityn jokaisesta käänteestä.
Käänne on yllättävä, mutta Riversiden tyyliin jotenkin silti täysin luonteva. Ihan kuin bändi olisi tehnyt nyt 2020-luvulle siirtyessään sen, minkä moni 70-lukulainen progebändi teki siirtyessään 80-luvulle. Tämä voi olla kirosana niille Riverside-faneille, jotka karsastavat synalähtöisempää, basson vetämää ja tarttuvampaa progea, mutta jos mielesi on avoin Riversiden kuuloiselle kasarille, tulet varmasti nauttimaan ID.Entityn jokaisesta käänteestä.
Linjaston toisesta päästä on tullut ulos konseptialbumi, joka ei sairastu monien 2000-luvun teemaprogelevyjen mammuttitautiin. Se nappaa täyden huomion ensisekunneista asti, saa tutkimaan levyn kansitaiteita pienimpiä siveltimen vetoja myöten, kuulostelemaan lyriikoita herkeämättä ja ottaa tähän kaikkeen aikaa reilusti alle tunnin.
En malta odottaa, että pääsen kuulemaan näitä progegrooven hittejä ja uudenlaisia tunnelmapaloja livenä.
