Levyarvio: Kauneus hiipuu loppua kohden puolalaisyhtyeen tragedian sävyttämällä levyllä

Arvio julkaistu Soundissa 8/2018.
Kirjoittanut: Salla Harjula.

Arvio

Riverside
Wasteland
Inside Out

Olin niin hilkulla antaa tälle levylle neljä tähteä, että harmittaa. Progealamaailmassa rakastettu puolalaisbändi on raapinut itsensä kasaan ja tehnyt ensimmäisen todellisen bändilevynsä kitaristi Piotr Grudzińskin traagisen, yllättävän kuoleman jälkeen.

Riverside on nysväprogea kirkkaimmasta kärkipäästä. Biiseissä on ilmavuutta, rauhaa ja niin silkkisen keveä popvainu, että elegantteja koukkuja ei levollisen polveilun lomassa aina edes tiedosta. Laulaja Mariusz Duda kuulostaa kuin leppeältä kesätuulen väreeltä.

Wasteland on bändin mukaan uusi alku sekä henkisesti ja musiikillisesti, ja siltä se kuulostaakin. Biiseihin on toisaalta tullut raskautta ja aggressiivisempia kitaroita. Toisaalta taas bändin ilmaisu on hetkittäin minimalistisempaa kuin koskaan.

Kokonaisuus alkaa hillittömän kauniisti avaushymnillä The Day After, joka liukuu yllättäen sitä seuraavan Acid Rainin melkein kasarihenkiseen aloitusriffiin. Levyn puoliväliin asti poimin biiseistä jatkuvasti ihania ja kekseliäitä ideoita sekä pidempiä melodisia tarinoita.

Levy jatkuu viehättävillä biiseillä loppupuolellakin. Sama jatkuva erityisten pikku hetkien esiin putkahtelu kuitenkin harvenee, kunnes jossain vaiheessa kuuntelijan ihastus vain auttamatta herpaantuu. Todella sääli.

Lisää luettavaa