Tämä on levy, jota lähdin kuuntelemaan haluten pitää siitä. Se oli sekä tietoinen että tiedostamaton ennakkoasenne. Totta puhuen suorastaan lykkäsin kunnon perehtymistä, koska jostain syystä pelkäsin ja vaistosin jo valmiiksi, ettei levy toimi. Eikä se toimi.
Riverside päätti julkaista tekeillä olleen instrumentaalituplansa, vaikka bändin kitaristi ja perustajajäsen Piotr Grudzinski kuoli 40-vuotiaana kesken levyn tekoprosessia. Mikä tahansa päätös tällaisessa tilanteessa on bändille rankka. Kuulijalle tämä on viimeinen erä materiaalia Piotrin käsistä. Kukapa ei haluaisi sen olevan upea.
Tupla-albumillinen ylijääneitä biisejä bändin parilta aiemmalta levyltä kuulostaa kuitenkin juuri siltä. Ylimääräisiltä biiseiltä, jotka haahuilevat päämäärättömästi, pitkään ja leppoisasti. Olisi ihana sanoa, että levyltä huokuu edes jonkinlainen rauha, tai melankolia, tai mikä tahansa tunne, mutta ei.
Tämä on haaleaa, kädenlämpöistä jolkottelua ilman päätä tai ihmeempää häntää. Täysin unohdettava levy heti, kun soittimen napsauttaa kiinni.
