ATHLETE: Tourist

Halusin kovasti antaa Athletelle toisen mahdollisuuden. Bändin debyyttialbumi Vehicles & Animals innosti aluksi poikamaisella lontoolaisviballaan, mutta sen tenho haihtui oudon äkkiä. Ensivaikutelma uudesta Madnessista osoittautui toiveajatteluksi.

Tourist toimii vielä huonommin, vaikka se päällisin puolin kuulostaa täysiveriseltä popilta. Jokin tässä ärsyttää aivan helvetisti. Ehkä se on tietty muka-nukkavieru muka-kodikkuus, jonka takaa paistaa huolellisesti laskelmoitu ja varsin iso tuotanto. Tai kenties vokalistin fraseerauksen maneeri, koko ajan sama alakulo ja äänenväri, puhumattakaan rumpujen neutraalista kaikusoundista.

Periaatteessa kaikki biisit lilluvat samassa munattomassa mielialassa melodioiden kierrellessä loputtomasti saman flegmaattisen sointukulun tiimoilla. Modern Mafian kertosäe potkii vähän rivakammin, muttei sekään mainittavasti lämmitä. Tourist on Athleten haahuilulle osuva nimi.