En tätä ennen ollut kuullutkaan Attica Bluesista. No, mitään järisyttävää en kyllä ole menettänyt, jos he albumeita tätä ennen ovat julkaisseet. Englannista kotoisin oleva yhtye työstää hyvinkin Bristol -vaikutteista triphiphoppailua, sen kummemmin genreen mitään lisäämättä. Naislaulaja Roba El-Essawy omistaa kyllä hienon äänen, mutta ohjelmoidut taustat eivät mitään järin innovatiivisia ole, vaan lähinnä siellä kuullaan sitä tuttua laiskottelubiittiä höystettynä pakollisilla skrätsäyksillä, Wurlitzereilla ja Kurzweileilla.
Biisien suurin ongelma ei ole kuitenkaan niiden taso, vaan kesto: keskimääräinen siivu on siinä viiden, kuuden minuutin paikkeilla ja kun kunnon hypnoottisuutta ei saada aikaisiksi, niin turhan usein joutuu skip-nappulaa painamaan. It's Not Enoughin jumituksessa onnistutaan ehkä parhaiten ja The Man ilmiselvine Moloko-vaikutteineen on sekin ok. Myös vierailija Roger Robinsonin laulama, elektron suuntaan kallistuva The Quest on tavallista omaperäisempi. Hauska yksityiskohta: Just An Avenuen kitarariffi on sämplätty Roger Gloverin säveltämästä The First Ring Of Claysta, joka kuulostaa penteleesti Ultra Bran Kirjoituksia -kappaleen vastaavalta.
ATTICA BLUES: Test, Don´t Test
Arvio julkaistu Soundissa 11/2000.
Kirjoittanut: Jarkko Fräntilä.
En tätä ennen ollut kuullutkaan Attica Bluesista. No, mitään järisyttävää en kyllä ole menettänyt, jos he albumeita tätä ennen ovat julkaisseet. Englannista kotoisin oleva yhtye työstää hyvinkin Bristol -vaikutteista triphiphoppailua, sen kummemmin genreen mitään lisäämättä.
Arvio
ATTICA BLUES
Test, Don´t Test
Higher Ground
Test, Don´t Test
Higher Ground