Autopsyn leiristä on levyn julkaisun alla todettu, ettei armoa tulla antamaan eikä trendejä jäljittelemään. Tämä on toki selvää kaikille Autopsyn uraa seuranneille ilman julistuksiakin, mutta The Headless Ritualille nuo saatesanat sopivat erityisen hyvin. Macabre Eternal (2011) oli hyvä, paikoin erinomainen paluulevy, mutta sen välittämä tunnelma ja henki eivät aivan yltäneet vanhojen raatelulevyjen tasolle. Täysillä toimiakseen Autopsyn luoma death-kaaos vaatii oikeanlaisen mielentilan.
The Headless Ritual korjaa puutteen. Autopsyn kuudes studiolevy kuplii sairasta, saastaista ja uhkaavaa deathiä, joka tekee hienolla tavalla kunniaa bändin vanhalle tuotannolle yrittämättä mitään uutta. Autopsyn mädässä maailmassa uusi ei kauan elä. Chris Reifertin murinalla, ilkeällä kurlutuksella ja zombieääntelyllä ei juurikaan ole tekemistä laulamisen kanssa, mutta vaikutelma on pelottava ja piittaamaton.
Coffin Crawlers alkaa niin kipeällä kitarariffillä, että makuupaikka tuntuu todellakin kuhisevan kaikkea ikävää. Mangled Far Below’n ja When Hammer Meets Bonen rytmittelyt vyöryvät päälle valtavalla voimalla. Visvan ja kuonan kuningas on löytänyt vanhan loistonsa.