Aztra soolodebyytti Outoja päiviä (2008) oli murisevan kokeellinen ja synkkä, hiukan dubstepiin nojallaan oleva kokonaisuus. Uusi levy on aihepiiriltään yhtä pimeä, mutta soundiltaan huomattavasti valoisampi.
Outoja päiviä esitteli räppärin jolla tarinankerronnan tarve ajoi selkeästi teknisen briljeeraamisen ohi. Tälläkin levyllä Aztran toteava tyyli pitää sanoitukset etusijalla. Päihteet, Lappeenranta, kansallinen pahoinvointi ja niin edelleen. Juhannuksena hukutaan sepalus auki.
Vierailijoiden puolesta on Kaucasin paluu vaarallisen lähellä. Kappaleessa Öis kuullaan sekä Laineenkasperia että Raipatia.
Tuotantopuolella homma on aina vain paremmin hallussa. Aztran biitit ovat todella monitasoisia. Niistä löytyy aina uusia kulmia. Soundillisesti konemusiikki tai 1980-luvun jenkkifunk, tyyliin Gap Band, Zapp tai George Clintonin soolosekoilut, ovat monella tapaa huomattavasti luontevampi referenssikehys kuin se, minkä nykyään ymmärrämme hiphopiksi.
Omalla tavallaan levyn soundi on todella kaupallinen. Olisi helppo nähdä esimerkiksi Paratiisin soivan ahkerasti radiossa. Toivottavasti näin käy.