Websterin kaksosveljesten Michaelin ja Jimin aivoitusten ympärille parisen vuotta sitten koostunut Baddies on kovaa vauhtia pyrkyröimässä britti-indien Mestaruussarjasta Valioliigaan. Tämän kesän Provinssirock-vieras on palaamassa Suomeen syksyllä. Jos kyseessä olisi kovan kaliiberin tulokas, sillä tuskin olisi aikaa pyöriä periferioissa.
Esikoisalbumilta Do The Job välittyy bändin pidättelemätön into olla touhukas rokkiporukka, jonka mielestä bändissä soittaminen on maailman parasta puuhaa. Paljon muuta levyltä ei sitten jääkään käteen. Päätön kohkaaminen alkaa pian ärsyttää, kun Baddiesilla ei ole tarjottavanaan ässäkertsejä, pikaliiman lailla tarttuvia riffejä tai purevia melodioita.
At The Party kuulostaa yksi yhteen Franz Ferdinandilta, mutta aivan niin jälkijunassa ei Baddieskaan ole. Bändin itsensä tarjoamat Queens Of The Stone Age ja Talking Heads ovat verrokkeina ymmärrettäviä, jos halutaan kuvailla Baddiesin soundia. Bändin ennakkoluulottomuus tulee esiin nykivinä tempoina ja yllättävinä rakenteina. Se jää silti pelkäksi yritykseksi, sillä Do The Jobista ei jää mieleen muuta kuin yksiulotteinen kohkaaminen vailla kunnon biisejä.
Onhan tämä ihan kivaa. Tuskin maailma silti tällaista bändiä olisi koskaan ymmärtänyt kaivata.