Pian viisitoistavuotias nokialaislähtöinen Bass’n Helen kokee uusimmalla albumillaan uudestisyntymisen. Alkuperäisestä miehistöstä on enää jäljellä biisit kirjoittava laulusolisti Harri Helenius ja aiemmin lähinnä hengellisen musiikin piireissä tunnettu yhtye reivaa ilmaisuaan muutaman asteen maallisempaan suuntaan. Muutos on niin merkittävä, että Bass’n Helen pitää itsekin Kauas täältä -albumia toisena debyyttinään.
Entistä viitteellisemmällä henkevyydellä Bass’n Helen hakee onnistuneesti uutta yleisöä ja kuuluvuutta. Bändi näyttää oivaltaneen, että asialle vihkiytymättömälle opettajamainen uskonnollinen julistus on yhtä vaivaannuttavaa kuin rautalangasta väännetty poliittisuus. Humanismi ilman leimoja on aina helpompi vastaanottaa kuin leimojen kera.
Kauas täältä -albumilla Bass’n Helenin anti on tanakkaa radiosuunnattua kvasihardrockia, jonka sovittamiseen on käytetty kasapäin ideoita. Nimiraita on hienosti toimiva avaus ja Varjojen maa on malliesimerkki bändin asiallisesta riffailusta. Täyteläisen soiton ohella yhtye satsaa Lasienkelin kaltaisiin vahvoihin ja kohottaviin laulumelodioihin. Harri Heleniuksessa myönteisesti yllättävällä Bass’n Helenillä on välillä hyvinkin rohkeasti venyttäen fraseeraava hyvä peruslaulaja.