Timo Kämäräisen saapuminen kentälle noteerattiin Ismo Alanko Säätiössä soittamisen kautta. Sen lisäksi hän on ehtinyt tehdä töitä erilaisissa kokoonpanoissa retrorockista freejazziin. Täydellisessä maailmassa tämä monitahoinen kitaristi olisi tullut tutuksi jo omien tekemistensä kautta: kaksi vuotta sitten ilmestynyt soolodebyytti Unea soi ajattoman rajattomana eikä jättänyt kylmäksi ketään haastavammasta rockmusiikista kiinnostunutta.
Beagon on Kämäräisen, basisti Jape Karjalaisen sekä rumpali Olli Krogeruksen yhtye, joka saapuu nyt levyyn numero kaksi. Traffic onnistuu siinä, missä moni ei: vanhan ja uuden tyylikkäässä yhdistämisessä. Kun tämä erittäin riffivetoinen albumi räimii, mieleen nousee kuvia niin The Kinksistä kuin Arctic Monkeysistakin. Kun Kämäräinen potkaisee soolon käyntiin, hän kuulostaa samaan aikaan Robert Frippiltä ja Tom Morellolta.
Jos Beagon olisi astunut areenalle Hassisen Koneen tai Keban aikoihin ja tehnyt biisinsä suomeksi, sitä pidettäisiin klassikkona. Nyt täytyy vain tyytyä toteamaan, että kohtalokas suomalainen kitararock on saanut uudet kasvot.