BEN FOLDS: Rockin´ The Suburbs

Rockin' The Suburbsin takakannessa tietokonepelien äärestä kuin vahingossa rumpujen taakse istahtaneelta nörtiltä näyttävästä Ben Foldsista on vaikea päätellä onko mies lintu vai kala. Folds leikittelee albumilla nopealiikkeisen pianonsa johdolla aivan kuin nyt jo edesmennyt trionsa Ben Folds Five toissa vuotisella "sivistyneesti" otsikoidulla albumillaan The Unauthorized Biography Of Rheinhold Messner. Ben Folds juoksuttaa pianoa klassisuutta, jazzahtavuutta ja rockia fuusioiden onnistuen kuulostamaan milloin Joe Jacksonilta, milloin Billy Joelilta.
Kunnon multi-instrumentalistin lailla Rockin' The Suburbsilla lähes kaiken soittavan Ben Foldsin nokkeluus on paikoin suorastaan epämukavaa kuultavaa. Folds toteuttaa biisinsä ehdottomalla musiikillisella taituruudella ja ehkä vakavuudellakin, mutta jostain syystä Rockin' The Suburbs antaa vaikutelman ettei aivan kaikki ole kohdallaan.
Viimeistään albumin nimiraita paljastaa Ben Foldsin kielen olevan ainakin osan aikaa tukevasti poskessa. Folds rockaa asumalähiössään aivan kuin Michael Jackson, Quiet Riot ja Jon Bon Jovikin tekivät. Biisin kertosäkeessä Folds heittää lievästi hard rockista jyräystä ja muualla mies tilittää kuinka kurjaa on olla keski-ikäinen valkoihoinen mies. Tunnontuskia tulee siitä, kun tuottaja parantelee tietokoneellaan surkeita äänityksiä ja kuinka omat esi-isät tekivät joidenkin toisten esi-isistä orjia, mutta kaikinpuolista vitutusta helpottaa kun kiroaa illalla mikkiin. Ja aivan albumin lopuksi Ben Folds heittää varsinaisen uhkauksensa. "You'd better look out because I'm gonna say fuck".