Tässä taitaa vihdoin olla se levy, jolla yksi Suomen kaikkien aikojen parhaista jazzbändeistä on omimmillaan. Levyllä orkesteri soittaa säveltäjä Kusti Vuorisen kappaleita. Kusti on tuttu muun muassa edesmenneen Markku Peltolan Buster Keatonin Orkesterista sekä omasta Tampo-kokoonpanostaan.
Kustin sävellysten vahvat melodiat yhdistettynä Black Motorin tunteikkaaseen ja ilmavaan soittoon on parhaimmillaan murhaavaa. Sami Sippolan käheä, ilmeikäs ja dynaaminen saksofonisoundi hivelee korvia ja taipuu hienosti ylärekisterien free-äpyilystä savuisempaan ja balladimaisempaan ilmaisuun.
Voodoojenkka on maagisin hetki. Kansanmusiikkia ja jazzia on Suomessakin yritetty yhdistää aika usein, mutta aidot onnistumiset ovat harvinaista herkkua. Tässä suobluesin ugrilainen henki yhdistyy Black Motorin telepaattiseen soittoon tavalla, joka tuo parhaat puolet esiin kaikissa kyseisen hetken maailmaan saattamiseen osallistuneissa. Nyrkkikyllikkivalssin rakoileva, jotenkin louisianalainen svengi yhdistettynä alun iskelmälliseen melodiaan on toinen hieno fuusio. Kansan Laulu tuo parhaalla mahdollisella tavalla mieleen Liberation Music Orchestran.
Muutenkin levystä tulee mieleen 1960-luvun loppu ja 1970-luvun alku. Kyseessä ei silti ole mikään retroileva pastissi, vaan elävä, perinnettä jatkava kokonaisuus.
