BLONDIE: The Curse Of The Blondie

Arvio julkaistu Soundissa 10/2003.
Kirjoittanut: Asko Alanen.
Neljän vuoden takainen comeback-levy No Exit on kestänyt niin hyvin kuuntelua, että jatkoa on odoteltu vesi kielellä. "Blondien kirous" antaa odotuksille vastinetta näppärän pop-melodiikan ja värikkään sävykirjon muodossa, mutta biisivalikoimassa ei ole samaa iskuvoimaa.

Arvio

BLONDIE
The Curse Of The Blondie
Epic

Neljän vuoden takainen comeback-levy No Exit on kestänyt niin hyvin kuuntelua, että jatkoa on odoteltu vesi kielellä. "Blondien kirous" antaa odotuksille vastinetta näppärän pop-melodiikan ja värikkään sävykirjon muodossa, mutta biisivalikoimassa ei ole samaa iskuvoimaa. Joka kerta ei toki tarvitse tuottaa Marian kaltaisia ykköshittejä, mutta sävelien vetovoimaa olisi silti toivonut hehkeämmäksi. Ehkäpä liiankin läpitunkeva pop-tietoisuus tekee lauluista keskimäärin hiukan liian pitkiä ja soundivariaatioihinsa ihastuneita yksittäisiä näytekappaleita.

Debbie Harryn ihastuttava ja melodioihin räätälöity ääni riittää bändin leimalliseksi tunnusmerkiksi, sillä yhtyesointi vaihtelee villisti kevyträpistä lapsellisiin lallatuksiin ja vanhanaikaisesta diskokompista tanakampaan rock-jyminään. Parhaita hetkiä ovat nimenomaan rockaavammat raidat Golden Rod, End To End ja Last One In The World mutta myös japanilaissävyinen Magic tunkee tajuntaan. Harras lopetus Songs Of Love houkuttaa myös miellyttäviin tunnelmiin. 

Lisää luettavaa