Ajatus siitä, että keski-ikäistynyt yhtye pystyisi 17 vuoden eron jälkeen soittamaan yhtä vakuuttavaa voimapoppia kuin kulta-aikanaan, on melko utopistinen. Sitä miellyttävämpi on huomata, että Blondie pystyy vastaamaan haasteeseen. Vuodet näkyvät, mutta eivät juuri kuulu: Clem Burke mätkii kuin idolinsa Keith Moon, Chris Steinilla on vankka ote otelaudastaan, Jimmy Destrin koskettimet hehkuvat ja tukevoituneen Deb-bie Harryn äänikään ei petä.
Vuodelta 1999 peräisin olevalla taltioinnilla kuullaan Blondie-standardien lisäksi tuolloin tuoreen No Exit -levyn materiaalia, joka ei paljon kalpene kovassa seurassaan. Kamera on odotetusti keskittynyt tätiin, joka jaksaa heilua, mutta mitäpä näkemistä äijänköriläissä olisikaan?