Melodiakoukut kortilla – Blondie pulassa

Arvio julkaistu Soundissa 5/2017.
Kirjoittanut: Aleksi Paalimäki.

Arvio

Blondie
Pollinator
BMG

Blondien yhdestoista pitkäsoitto Pollinator jää keskiarvoltaan kahden ja kolmen tähden limboon. Uusvanhan aallon pioneerit ovat antaneet maailmalle jo kultakautensa lahjat ja toistavat nyt sen, mitä parhaiten osaavat. Mitään mullistavaa kukaan tuskin Pollinatorilta odotti, muttei kyse ole flopistakaan: komppi kulkee kohtuullisesti ja Debbie Harryn laulu pysyy vielä suurin piirtein ruodussa.

Aloitusraita Doom Or Destiny jättää koko albumille kelvollisen leiman – puolet biiseistä jytää, balladipuoli ei niinkään. Fun-kappaleen intro on niin lähellä Duck Saucen Barbra Streisand -hittiä, että tekijänoikeuspoliisilta tulee noottia. Tärkein vedenjakaja albumilla on syntikoiden vaihteleva käyttö, kuten My Monsterin kertosäkeessä. Simppeli linja pitää näissäkin pintansa.

Parasta ennen -päivä on Debbie Harryn laululta mennyt ohi, piilotteli sitä megafonisäröllä tai ei. Best Day Everin lauluraita jää roikkumaan alavireisyydellä, joka riipii kuin kynnet liitutaulussa. Muista kappaleista Harry selviytyy vahvemmin, mutta melodiakoukut ovat usein kortilla.

Lisää luettavaa