BOBBY WOMACK: Anthology

Across The 110th Street on tehnyt Bobby Womackin tutuksi tämän päivän tenaville. Harmaantuva rock-sukupolvi muistaa Rolling Stonesin uskollisen version Womackin alun perin Valentinos-yhtyeen kanssa levyttämästä hitistä It´s All Over Now, josta kuullaan tällä uljaalla tuplalla myöhempi versio. Näiden kahden ääripään väliin mahtuu upean uran verran ensiluokkaista soulia. Taiteilijoita on julistettu legendoiksi vähäisemminkin perustein.

Anthology kattaa Womackin tärkeimmät tekemiset aikaväliltä 1967-1976. Tuona aikana mies levytti kunnioitettavat yksitoista lp:tä. Niistä kantriplatta BW Goes C&W on ainut, johon ei kannata suin päin investoida. Tulkitsijana Womack sijoittuu ovelasti viettelevän Al Greenin ja rosoisen Otis Reddingin välimaille. Lauluntekijänä hän kuuluu aikansa valioihin. Wilson Pickett levytti huippuvuosinaan peräti seitsemäntoista Womackin kappaletta. Itse kuuntelen mieluummin säveltäjän särmikkyydessäänkin inhimillisiä versioita kuin Pickettin supermiehuutta tavoittelevaa machoilua. Eikä siinä kaikki. Atlantic Recordsin Jerry Wexlerin mielestä Womack oli etevämpi kitaristi kuin vokalisti. Moni kulkisi hautaan asti rinta kaarella pelkästään siksi, että on soittanut Aretha Franklinin ja Dusty Springfieldin levyillä.

Bobby Womackin sooloura käynnistyi Alabaman Muscle Shoalsissa tuottaja Chips Momanin ohjauksessa. 60-lukulaiset kahden ja puolen minuutin soul-pommit tekivät pikkuhiljaa tilaa uuden vuosikymmenen hienostuneemmille funk-soundeille, kun Womack muutti etelän syvyydestä Hollywoodin kukkuloille ja ryhtyi itse omaksi tuottajakseen. Hienosteluun Womack ei silti sortunut, eikä edes vauhdikas vapaa-ajanvietto Sly Stonen kanssa toistaiseksi vaikuttanut levytysten laatuun.

Anthology summaa kauniisti Bobby Womackin parhaan luomiskauden ja kertoo samalla olennaisimman aikakauden soulin kasvusta ja kehityksestä.