BONNIE ”PRINCE” BILLY: Wolfroy Goes To Town

BONNIE "PRINCE" BILLY
Wolfroy Goes To Town
Domino

Will Oldhamin eli Bonnie ”Prince” Billyn aikalaisina ja hengenheimolaisina pidetyt Sam Beam ja Bill Callahan kurottavat moniin suuntiin etsiessään uusia tapoja ilmaista itseään. Heidän folkiin pohjaava ja erittäin amerikkalainen musiikkinsa muuttuu alati runsaammaksi, kun Oldham puolestaan veistelee hyvin samankaltaisia lauluja levy toisensa jälkeen. Oman tyylinsä partasuu toki hallitsee täysin.

Ahkerasti julkaisevan Bonnie ”Prince” Billyn musiikki tuntuu kulkevan jopa hiljaisempaan ja pelkistetympään suuntaan. Uudella albumilla esityksiin on toisinaan jäänyt jäljelle vain mutiseva laulu ja hento akustinen kitara. Sen ansiosta pienetkin dynamiikan muutokset, kuten vaikka New Whalingin lauluharmoniat, tuntuvat järistyksiltä. Se myös pakottaa kuuntelemaan vähäeleisiä kertovia kappaleita tarkoin. Sanoittajana ilkikurinen Oldham onkin mestari.

Turhankin tasaisen levyn materiaalista loikkaa esiin Quail And Dumplings, jolla Oldham aivan kuin osoittaa, että osaanhan minä tällaistakin tehdä. Kepeä rumpukomppi astuu mukaan, piano kuplii kuulaasti, kitaraa näppäillään terävämmin kuin muualla ja parin minuutin kohdalla koittaa dramaattinen käänne. Kuulijan huomio herää varmasti, kun Angel Olsen kiekaisee: ”Fuck birds in the bushes!”