BRAINSTORM: Online

Pitkällinen etsintäni on ohi: kaikkien aikojen surkein sanoitus on löytynyt. Brainstormin uuden levyn nimikappale tulee painumaan ajan jatkumoon kertomuksena, jota tullaan lähitulevaisuudessa siteeraamaan historiankirjoissa muinaisjäänteenä aikakaudelta, jolloin keksittiin laite nimeltä Internet. Tämä laite näet auttaa ihmisiä tapaamaan toisiaan HUOLIMATTA SIITÄ, MISSÄ HE ASUVAT! Kyllä, koko yhtye on sanoittanut tämän tekeleen, jossa kerrotaan ettei babylla ole hätää vaikka olisikin surullinen, sillä tämän Internetin avulla hän voi hakea lohtua kirjoittamalla ihan reaali-aikaista tekstiä ihastuneelle ystävälleen. Mutta kyllä se netti on hankalakin paikka: "It's even easier to find U2 than the real U." Jumprahuiti sentään.
Pari vuotta sitten ilmestynyt Among The Suns oli oikeasti ihan sympaattinen levy kaikessa kömpelyydessään, vähän niinkuin juuri seisomaan opetteleva pikkulapsi, joka kampeaa itseään pystyyn pöydänreunasta tukea ottaen. Nyt se saakelin kakara on kuitenkin kasvanut teini-ikään, pummaa röökiä ostarin kulmilla ja rikkoo viikonloppuisin lastentarhan ikkunoita tyhjillä kaljapulloilla. Kaikenlainen sympatia on kadonnut ja tällä levyllä Brainstorm ärsyttää sen verran paljon, että linnatuomio tällä sakille ei olisi mikään huutava vääryys.
Levyn tuottaja kuvittelee vuoden olevan 1984 ja Rushin Grace Under Pressuren olevan nykyteknologian virstanpylväs, kömpelöiden ja kliinisten kosketinmattojen olevan juuri se juttu, mikä innostaa nykyajan nuoria. Onlinen kömpelö, kaiutettu konepiano on kuultava sen kammottavuuden ymmärtääkseen. Waterfall tähtää radioaalloille mutta eksyy tieltä, löytää itsensä kliseisyyden juoksuhiekasta ja toivottavasti tukehtuu sinne. Tämä levy on sontaa, jota edes ihan mukiinmenevä Maybe tai avauksen It Is Easyn hauska Karkkiautomaatti-komppi ei voi pelastaa. Tätä munattomamman ja tylsemmän levyn etsiminen on yhtä helppoa kuin haljenneen peukalonkynnen etsiminen kunnan kaatopaikalta.
Oli kiva tavata, Brainstorm. Laulajanne oli söpö ja tanssi hassusti.