CHICAGO: At Carnagie Hall

Nykyään neljän cd:n boksit eivät ole erityisen harvinaisia rock-julkaisuja, mutta 1970-luvulla neljän lp:n kansiot olivat. Taipaleensa aluksi peräti kolme tupla-albumia julkaissut Chicago sellaisen kuitenkin pukkasi markkinoille vuonna 1972. Taltioinnit olivat peräisin bändin viikon residenssistä New York Cityn arvostetussa Carnegie Hallissa vuonna 1971.

Ja arvostettu yhtye Chicago olikin, tiukka rock-ryhmä jonka puhallinsektio ja kunnianhimoiset sävellykset ja sovitukset lähensivät sen äänikuvaa jazzin ja progen puolelle. Bändillä oli kuitenkin myös kyky tehdä tarttuvia ja omaleimaisia hittibiisejä. Ainoasta varsinaisesta coveristaan, The Spence Davis Groupin I´m A Manista yhtye puristi kunniakkaan tulkinnan, joka on tässäkin säästetty loppukliimaksiksi.

At Carnegie Hall vahvistaa käsitystä Chicagon kovan livebändin maineesta. Pitkät, polveilevat sikermät hoidetaan yskimättä ja vaikka levytetyistä versioista ei paljon poiketa, soitto kulkee eläväisenä ja ovelia jippojakin on mukaan mahtunut. Kitaristi Terry Kathia sanottiin Hendrixinkin arvostaneen, ja se on helppo uskoa niissä kohdissa, kun Kath kitaroineen pääsee irti. Toisaalta hänen wah wah -pedaalin käyttönsä, kuten myös musiikin rakenne sinänsä, ovat pitkälti oman aikansa merkkejä, jotka kuulostavat nykykorvin jossain määrin vanhahtavilta.

Neljäs cd sisältää äänitteitä, joita alkuperäisessä vinyylikansiossa ei ollut. Äänen laatu on saatu erinomaiseksi. Ohjelmisto on tuttua kolmelta ensimmäiseltä Chicago-albumilta, mutta kuriositeettina ajan hengestä mukana on Nixonin vastainen esitys A Song For Richard And His Friends.

At Carnegie Hall on enimmäkseen toimiva sekoitus ajan patinaa ja ajattomuutta. Se on myös eräänlainen kiteytys Chicagon ensimmäisestä ja ehkä myös kiinnostavimmasta vaiheesta.