Wicked Game -hitillä itsensä 20 vuotta sitten popmusiikin historiaan kirjoittanut Chris Isaak on viime vuosina nähty enemmänkin näyttelijänä ja talk show -isäntänä kuin levyttävänä artistina. Joulu- ja livelevyt pois lukien Mr. Lucky päättää lähes seitsemän vuoden hiljaisuuden, mutta erityisiin riemunhuudahduksiin se ei anna aihetta. Chris Isaakin varman päälle pelaaminen latistaa levyn juuri niin viihteelliseksi kuin Trisha Yearwoodin ja Michelle Branchin mukanaolo Isaakin duettokumppaneina antaa aiheen odottaa.
Mr. Luckylla riittää nimestään huolimatta sydämen menettämistä ja murtumista. Rakkaus on iloa ja etenkin itkua, mutta Chris Isaakin äänessä ei enää ole nuoruutensa sydäntä särkevää uskottavuutta – Elvis Presleyn ohella ilmiselviin esikuviin lukeutuvan Roy Orbisonin veroisesta riipaisevuudesta puhumattakaan. Levyn kantripitoisuuden Isaak pitää melko korkealla, mutta tälläkin saralla mielenkiinto herpaantuu särmättömään toteutukseen. We Let Her Down sentään pysyy pinnalla Traveling Wilburys -vaikutteidensa ansiosta.
Chris Isaakin tuotannossa Mr. Lucky on radioystävällinen rutiinityö, jonka harvoja hauskoja hetkiä on “Les Paul -jazzisesti” hissutellen svengaava Take My Heart.