Sivuprojekteja on kaikilla, mutta menestyvä emobändi tuntuu antavan varauksettoman oikeutuksen kaiken sen paskan julkaisulle, jota humalaiset muusikot yön tunteina tapailevat kitaralla luomisvimmaansa helpottaakseen. Esimerkkejä on lukuisia, tuoreimpana niistä Dimmu Borgirista tutun Shagrathin Chrome Division.
Jo biisien nimistä, kuten Trouble With The Law ja When The Shit Hits The Fan, tietää mitä on tulossa. Chrome Divisionin rock’n’roll on niin naiivia ja kliseistä – ja pintapuolisesti likaista – että sitä olisi vaikea hymähtelemättä suodattaa miltään nuoruuden innolla veivaavalta kellaribändiltäkään. Otsikossa Doomsday Rock’n’Roll onkin pahemman luokan ironiaa, sillä näin heppoista ja siloiteltua b-luokan rokkiriffien pyörittelyä ei soisi kuuntelevan Motörheadin kanssa edes samana päivänä. Parista kelpo sävellyksestä huolimatta Chrome Divisionilla kun ei ole näyttää sitä pataässää, raakaa energiaa, johon rehellinen rock’n’roll viime kädessä perustuu.
Jos kaipaa harmitonta taustamusiikkia, vaikkapa alkoholin nauttimista vauhdittamaan, Chrome Divisionissa ei varsinaisesti ole mitään vikaa. Tosin siihenkin tarkoitukseen solisti Eddie Guzin The Carburetors sopii varmasti paremmin.
