THE CINEMATIC ORCHESTRA: Ma Fleur

Arvio julkaistu Soundissa 05/2007.
Kirjoittanut: Tero Alanko.
Vuosituhannen lähestyessä loppuaan joku keksi tekevänsä musiikkia kuvitteelliseen elokuvaan. Pian moni seurasi perässä ja tunnelmallisesta, usein akustisia soittimia ja ohjelmoituja rytmejä yhdistelleestä downtemposta tuli varsinainen vitsaus.

Arvio

THE CINEMATIC ORCHESTRA
Ma Fleur
Ninja Tune

Vuosituhannen lähestyessä loppuaan joku keksi tekevänsä musiikkia kuvitteelliseen elokuvaan. Pian moni seurasi perässä ja tunnelmallisesta, usein akustisia soittimia ja ohjelmoituja rytmejä yhdistelleestä downtemposta tuli varsinainen vitsaus. Joukon mukana vaeltanut lontoolainen The Cinematic Orchestra herätti kiinnostuksen, mutta ei koskaan lunastanut toiveita.

Every Day -albumilla (2002) orkesteri löysi laulajakseen sydämellisen soul-siskon Fontella Bassin, ja 65-vuotias veteraani on mukana myös Ma Fleurilla. Toinen levyn naisääni on Lamb-yhtyeessä kehrännyt Lou Rhodes. Heidän äänensä silaavatkin hienosti yhtyeen surumieliset ja säästeliäät soitteet, joissa on vähemmän jazzia ja enemmän balladismia kuin aiemmin. Levyn soundi vertautuu luontevasti Beth Gibbonsin ja Rustin' Manin upeaan Out Of Season -albumiin.

Vaikka The Cinematic Orchestra ei käsittelekään hiljaisuutta aivan yhtä taiten kuin Talk Talk kuulaankirpeällä Spirit Of Edenillä, on Ma Fleur vähintään lupaus jostain suuresta. Jos vuosien aikana on tullut pyyhittyä yhtyeen nimi pois mustakantisen vihkon sivuilta, niin lisätkää se nopeasti takaisin. 

Lisää luettavaa