CLEARLAKE: Cedars

Arvio julkaistu Soundissa 02/2003.
Kirjoittanut: Tero Alanko.
Clearlaken peribrittiläinen kitarapop kuulostaa vähän vanhanaikaiselta. Se olisi sopinut 80-luvun puoliväliin The Smithsin, Teardrop Explodesin sekä Echo & The Bunnymenin kiihkeäksi kumppaniksi. Vielä kauempaa tulee etsimättä mieleen Syd Barrett särisevien sähkökitaroiden säestämänä.

Arvio

CLEARLAKE
Cedars
Domino

Clearlaken peribrittiläinen kitarapop kuulostaa vähän vanhanaikaiselta. Se olisi sopinut 80-luvun puoliväliin The Smithsin, Teardrop Explodesin sekä Echo & The Bunnymenin kiihkeäksi kumppaniksi. Vielä kauempaa tulee etsimättä mieleen Syd Barrett särisevien sähkökitaroiden säestämänä.

On hienoa kuulla nuoren yhtyeen operoivan aivan kykyjensä ylärajoilla ja onnistuvan pyrkimyksissään. Clearlaken Lido-debyytillä (2001) esiintyi hyvin arkinen yhtye, mutta Cocteau Twins -mies Simon Raymonden tuottamalla uutuudella laulaja-kitaristi Jason Pegg kohortteineen yltyy rakentamaan huojuvia äänikatedraaleja – tunnetilaltaan epätoivoisia, soundiltaan liki kaoottisia ja sanomisen pakossaan hyvin alastomia. Kuin ihmeen kaupalla, tai vilpittömän lapsenuskon voimalla, ne pysyvät pystyssä.

Kuten useimmat merkittävät brittiläiset pop-eksentrikot (Syd Barrett, Robert Wyatt, Andy Partridge, Julian Cope, Morrissey, jopa Damon Albarn), myös Jason Pegg on enemmän runoilija, kirjoittaja, kuin varsinainen laulaja. Laulaminen on hänelle vain keino tuskan saamiseksi ulos itsestään. Pegg välittää pikkukaupunkilaisen ahdistuksensa selkeästi artikuloiden ja vesittämättä, mutta antaa kuulijan luoda oman käsikirjoituksensa mieleen piirtyville tapahtumille. Erityisen kauniin kuvan piirtää lumisateen ja menneen rakkauden perään haikaileva, viimeiseen horjuvaan nuottiinsa asti täydellinen Wonder If The Snow Will Settle. 

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa