Lennokas idea jatkokertomuksesta, joka jatkuu levyltä toiselle, ei ota käytännössä tuulta alleen. Coheed & Cambrian musiikki ei näppärästä viitekehyksestä irrotettuna tunnu millään tavalla omaperäiseltä.
Yhtyeen neljäs levy on kuin aspartaamilla makeutettua progeheavya, jollaista voisi kuvitella syntyvän, jos Linkin Park laitettaisiin vetämään uusprogea. Hommasta paistaa pahasti läpi se, ettei tällä newyorkilaisryhmällä tunnu olevan juurikaan omaa asiaa. Ottamalla hitunen yhdeltä bändiltä ja ripaus taas toiselta ei ole ikinä päästy merkittäviin aikaansaannoksiin. Sinällään taitavasti soittava yhtye valuu tällaisen materiaalin johdosta ikävästi hukkaan.
No World For Tomorrowia kuunnellessa huomaa ajattelevansa niitä näitä, harvoin kiinnittäen huomiota itse musiikkiin. Levyn soidessa ei mikään pistä varsinaisesti pännimään, mutta eipä kaiuttimista myöskään tulvi mitään kovin mieleen jäävää. Kavahduttaa edes ajatella, että termillä ”levykokonaisuus” saatettaisiin tarkoittaa tunnillista musiikkia, josta ei montakaan hetkeä pomppaa kuulijaa ravistelemaan. Ei hyvässä, ei edes pahassa.