COLD WAR KIDS: Robbers & Cowards

Useat kommentaattorit ovat panneet merkille, että MySpacen, blogien, nettisivujen ja niin sanotun huomiotalouden syntymä on jossain mielessä demokratisoinut musiikkijournalismin ja -teollisuuden yleensä. Uhraamatta enempää palstatilaa kieltämättä vallankumoukselliselta kalskahtavalle ilmiölle todettakoon, että kalifornialaisen Cold War Kidsin kaltaiset yhtyeet löytävät yleisönsä entistä vaivattomammin lähtemättä kiertueelle.

Bob Dylanin, The Velvet Undergroundin ja Jeff Buckleyn nimeävä blues-johtoinen Robbers & Cowards puhutellee kuulijoita, jotka etsivät indierockin juurevampia juonteita The White Stripesin ja The Walkmenin sukulaissieluista. Yhtyeen kolmella ep:llä esittäytyneet ominaisuudet – hengellisyys, runollinen jaarittelu, lukeneisuutta alleviivaavat sanoitukset ja nasaali laulu – kattavat suuren osan kiertelevästä ja spontaanilta kuulostavasta ensilevystä. Se antaa ymmärtää, että klassisissa soundeissa ja kaunokirjallisissa töissä riittää aineksia esikaupunkien surkeuden ruotimiseen.