Vuoden 1986 debyytistään lähtien laadukasta popmusiikkia tehnyt australialaisbändi Crowded House elää parhaillaan toista elämäänsä. Syntyjään uusiseelantilaisen laulusolisti Neil Finnin kolmanneksi soolotyökseen kaavailemasta Time On Earthistä (2007) tuli vuosikymmenen tauon jälkeen Crowded Housen paluulevy.
Tällä kuudennella albumillaan Crowded House kulkee tapansa mukaan vahvasti The Beatlesin luoman poptradition jäljillä. Biisit kirjoittavan Neil Finnin pehmeän laulun leimaama levy on läpeensä huolellista mutta samalla tarpeettomankin siistiä työtä. Avointa tai edes verhottua intohimoa Crowded Housen otteista on turha hakea. Karisman puutteensa yhtye korvaa kokemuksen kartuttamalla taidolla. Toteutukseltaan raidat tuntuvat sitä paremmilta mitä vähemmän Finn näpelöi Korgiaan ja muita syntsiaan.
Tasaisesti rullaavalla Saturday Sunilla Crowded House tuo mieleen maanmiehensä Midnight Oilin. Amsterdamilla bändi jäljittää Vincent van Goghia. Lisa Germanon viulu värittää Archer’s Arrowsia ja tässä seurassa räväkkyydellä yllättävä Inside Out kävisi Neil Youngin biisistä.
Isolationilla Neil Finn saa laulajatoverikseen vaimonsa Sharonin. Pariskunnan pojan Liam Finnin rosoisine kitarasooloineen ja ainoana koko yhtyeen laatimana lauluna ympäristöstään erottuvan kappaleen synnyttämä kuulokuva John Lennonin samannimisestä kappaleesta on tuskin pelkkää aistiharhaa.