Science Agreesillä esittäytyvää D.A.R.K.:ia on luonnehdittu jo ajat sitten inflaation kärsineellä määreellä superyhtye. Tähän on riittänyt se, että The Cranberriesin laulajana ristiriitaisia tunteita herättänyt Dolores O’Riordan enemmän tai vähemmän kutsui itsensä kolmanneksi pyöräksi newyorkilaisen tuottaja-dj Olé Koretskyn ja entisen The Smiths -basisti Andy Rourken seitsemisen vuotta sitten käynnistämään projektiin.
Jetlagistä D.A.R.K.:iksi muuttunut trio tekee musiikkiaan jossain määrin Garbagen linjoilla. Science Agreesin päällisin puolin vaihtoehtoiseksi väitetyn rockin ja koneistettujen biittien yhdistelmästä tapaa sävyjä niin U2-kitaroista, 80-lukulaisesta elektropopista kuin Daft Punkin tuoreemmasta tanssittamisesta.
Toisin kuin The Cranberriesissä Dolores O’Riordan hillitsee D.A.R.K.:in jäsenenä laulunsa tasavertaiseksi osaksi bändin soundia. Tästä huolimatta äänensä on ainoa albumille edes hitusen persoonallisuutta tuova elementti. Science Agrees on levy, jolla kohokohdat ovat todella vähissä. Hyvällä tahdolla tällaisiksi voi nostaa The Moonin twangisine kitaroineen ja päätösraita Loosen The Noosen selkeyden ja tasatahtisen rauhallisuuden. Kokonaisuutena D.A.R.K.:in debyytti jättää viileäksi kuin biisinsä High Fashion.