THE DANDY WARHOLS: This Machine

Arvio julkaistu Soundissa 5/2012.
Kirjoittanut: Jari Jokirinne.

The Dandy Warholsin ura lähti Welcome To The Monkeyhouse -menestyslevyn (2003) jälkeen jyrkkään luisuun. Bändi kyllästyi maailmantähtien lämppäriaktina kiertelyyn ja alkoi vahvemmin etsiä omaa polkuaan, mutta samalla se menetti kykynsä tehdä yksinkertaisen tarttuvia iskusävelmiä.

Arvio

THE DANDY WARHOLS
This Machine
The End

The Dandy Warholsin ura lähti Welcome To The Monkeyhouse -menestyslevyn (2003) jälkeen jyrkkään luisuun. Bändi kyllästyi maailmantähtien lämppäriaktina kiertelyyn ja alkoi vahvemmin etsiä omaa polkuaan, mutta samalla se menetti kykynsä tehdä yksinkertaisen tarttuvia iskusävelmiä. This Machine -levy kuulostaa siltä, että yhtyeen pitkä etsikkoaika on vihdoin jäänyt taakse.

Levyn nimi on viittaus Woody Guthrien kitarassaan lanseeraamaan ”This Machine Kills Fascists” -sloganiin, mutta myös bändin omaan historiaan levyteollisuuden pyörteissä. Kun yhtyeellä ei enää ole painolastinaan ison levy-yhtiön asettamia paineita, kuulostaa se vapautuneemmalta kuin koskaan. Samalla siitä on karissut tietynlainen teennäinen coolius, johon varsinkin nokkamies Courtney Taylor-Taylor tuntui kerta toisensa jälkeen sortuvan.

Tyylikkäästi uudistunut The Dandy Warhols on lähtenyt hakemaan vaikutteita myös hieman vieraammilta vesiltä. Well They’re Gone -biisissä bändi onnistuu naittamaan kevyet dub-vaikutteet David Bowien Low-kauden minimalistisuuteen ja Rest Your Headissa mennään vahvasti shoegazingin kuulaaseen maailmaan. Hämmästyttävää kyllä, yhtye kuulostaa näiden täysin erilaisten ainesten parissa olevan aivan omillaan.

Lisää luettavaa